Ratamestarin lausunto

Syyspohjan kankaat testaavat sen, onko talven aikana kulutettu lenkkareita. Kovapohjainen ja avoin maasto mahdollistaa erittäin kovan vauhdinpidon. Maksimihapenottokyky on koetuksella ja ramppa kalkattaa. Ratasuunnittelun lähtökohtana on pidetty sitä, että H21A –sarjan kärki kulkee maastossa 5:30 min/km, paikoin kovempaakin.

Kyseessä on siis varsin erilainen maasto, kuin mihin Eukkorasteilla on yleensä totuttu. Mäkiä ei juurikaan ole. Korkeuskäyriä kartalla kyllä on runsaasti, mutta ne ovat alaspäin. Suppamaasto siis. Jos supikkosuunnistus ei ole hallussa, voi kova vauhdinpito kostautua karkeina virheinä. Suppien pohjien koluaminen hapottaa myös reisiä.

Maaston vihreät alueet eivät ole tavanomaista, kulkua merkittävästi hidastavaa tiheikköä, vaan nuorta mäntytaimikkoa. Tämä siis ei ole haaste etenemiselle, pikemminkin suunnistustekniikalle, näkyvyyden heikkenemisen kautta.

Radat on suunniteltu teknisiksi, keskimatkan luonteen mukaan. Rastipisteet ovat tarkkoja ja rastin löytyminen vaatii suunistustaitoa. Helppokulkuisessa maastossa erot suunnistajien välillä ovat pieniä ja siksi pienetkin virheet ovat ratkaisevia. Rytmiä radoille on pyritty saamaan hyödyntämällä erityyppisiä maastonosia ja rastivälien pituuksia.

Kokonaisuudessaan Syyspohjan kangasalue on varsin miellyttävä alkukauden suunnistusmaasto. Lyhyimmät radat eivät ulotu maaston pohjoisosan suo-alueille, joten nuorimpien ja vanhimpien sarjojen suunnistajat selviävät maastosta pois kuivin jaloin.

Nauttikaa.

Mika Tonder

Banchef